kolmastoista

Yksi hetki ystävyyttä

Nousen juuri kylvystä, kun ovi käy. Tulet omine lupinesi sisään ja hymyilet leveästi. Käsket minut mukaasi. Ilman pienintäkään epäilystä seuraan sinuun luottaen tehdasrakennuksen katolle. Syksy pudottaa jo lehtiään maahan, kesä on ohi. Ylhäällä kaivat sinisestä lasten repustasi pullon halpaa punaviiniä, on aika parantaa maailmaa. Maalaamme taivaanrantaa kultaiseksi kilpaa auringonlaskun kanssa ja rakastamme elämää.

Siinä vieressäsi on hyvä olla. Siinä tunnen oloni tarpeeksi hyväksi, siinä minä riitän. Kurkottaessasi tähtiin minä tahdon olla se, joka nostaa sinut entistäkin korkeammalle. Sillä sinä olet sen kaiken ansainnut, ei kukaan muu. Sinä olet valo, arjen enkeli. Minun suojelusenkeli. Ja minä kiitän Jumalaa sinusta ja meistä.